Nykyään on helppo olla välinpitämätön
kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.
Kukaan ei mielellään auta; vaan
olettaa, että joku toinen auttaa
Miksi?
Jos osaa ajatella itsensä toisen asemaan
silloin auttaa miettimättä lainkaan
osaako puhua täydellisesti vierasta kieltä.
Osaako neuvoa toisen minne hän on menossa.
Joka on avun tarpeessa ei piittaa kielivirheistä
ainoastaan neuvomisesta oikeaan suuntaan.
Aina voi kysyä uudestaan seuraavalta vastaantulijalta.
Mitä sinä tekisit / Mitä sinä tunnet
Kuvittele itsesi tilanteeseen
Liikut valkoisen kepin kanssa, koska
näkösi on heikko. Olet turistina ja sinulla
on vetolaukku mukana. Kävelet ympyrää pyytäen
"auttakaa olkaa niin hyvä" omalla äidinkielellä
koska olet hädässä eikä sinulla ole enää
suuntavaistoa.
Silti kukaan ei pysähdy auttamaan ei edes
kysymään mihin olet menossa.
Kaikki kiertävät sinut kaukaa...
Joku näkee tämän tapahtuvan useamman kerran
ennenkuin on sinun kohdalla.
Pyydät edelleen kohteliaasti apua
kävelet ympyrää sekä vetäen vetolaukkua perässäsi.
Sitten aistit jonkun olevan lähelläsi.
Hän on valmis auttamaan sinua välittämättä
puhuuko täydellisesti vierasta kieltä.
Kohta luoksenne saapuu henkilö, joka puhuu
samaa kieltä kuin sinä. Eikö olekin
helpottava tunne?
Onko tosiaan niin, ettei välitetä kavereista,
lähimmäisistä, naapureista, ei mistään, ellei toisesta
ole hyötyä itselle.
Miksi?
Miksi aina täytyy hyötyä toisesta tavalla tai toisella?
Miksei voida auttaa toista pyyteettömästi
ainoastaan hyöty tarkoituksessa.
Näinkö melkein jokainen ajattelee vai onko muotia
olla auttamatta?
Kenties kirjoittamaton sääntö?
jota minä en ole noudattanut.
jos näen jonkun, joka tarvitsee apua; vaikka vain
oven avaamisella - teen sen-
