niin tuttua

Liian paljon
on tuskaa sisälläin
vain suru nakertaa
rinnassain

ei ole ilo pinnassa
eikä hymy herkässä
toivon kipinä
silti palaa
se jaksaa minuun
uskoa valaa.

kun olo on levoton

Oletko sinäkin hereillä
tähän aikaan yöstä
tunnetko levottomuutta
selittämätöntä.

Ajatukset valvottaa
ne päässä pyörii
ympyrää vaan
pitäen unen loitolla.

Päivän tapahtumat
mielessä unohdinko
jotain tärkeää
tai sanoinko
"jotain väärää"
joka hereillä pitää.

Valvotko sinäkin
saamatta unta
kumpikaan meistä
ei taida tänä yönä
unimaahan päästä.

Haukotus taas haukotus
silmät painuu kiinni
hetkisen verran
haukotus tahtoo voiton
saada se unta kutsuu
luokseen saapuvaks.

Ei uni saavu nukkujan luo
turhaan sitä on houkuttaa
taisi unijuna täynnä olla
ei kyytiin enää mahtunut.

Levottomuus sisälläni velloo
kuin pyörremyrsky
kaiken repii riekaleiks
se minua ei lohduta alkuunkaan.

Kaipaus täyttää mieleni mun
nään edessä vielä kasvosi sun
hiljaa itkee sydämeni
kun surun näen silmissäsi.

Ensisäteet aamuauringon
on torkkujan paras ystävä
kun viimein uneton yö
taakse jäädä saa
on ihanaa päivä
aikaisin aloittaa.