Aattelin taas kerran syntyjä syviä
ja mietin mitä varten ystävät yleensä
on olemassa?
Nykyään kukaan ei halua/ei jaksa/ei viitsi/
ei kiinnosta/ lähteä mun kanssa viihteelle
kuitenkin jaksavat ruikuttaa ja kysellä
milloin mennään viihteelle.
Sanon siihen, että ostan ennakkolipun
jos sellanen myydään. Jokainen frendi
ostakoon oman lippunsa. Kun tehdään
ohareita (mulla sitten yks ylimääräinen
lippu, joka ei kelpaa kenellekään frendille)
jos joku tulee hän taitaa tulla
sellasen syyn takia, että saa sanoa mulle
myöhemmin. Kun mä tulin silloin, niin sä
tuut nyt mun kanssa. Ensinnäkään mä en oo
koskaan pakottanut ketään mun mukaan.
Aina lipun voi lahjoittaa jollekin
jonossa, jos tyyppi ei haluu maksaa.
Ei tee mulle heikkoo yhtään.
Ajattelen vaan hyvä että lippu
tulee käytettyä.
Mun frendit tarvitsee mua ainoastaan
silloin, kun HE ovat jonkinlaisessa
avun tarpeessa ja sanovat mulle
sä oot kokoajan menossa, jos mulle ei sovi
tapaaminen. Mietin miten niin "kokoajan"
aistinko kateutta vai mitä aistin?
Frendit ylistää kyllä ystävyyttäni
kun oon jeesannu,auttanu, lohduttanu....
eli kun ovat saaneet tarvitsemansa avun
minulta. Hyvä ettei "kiitos" ole heiltä
unohtunu.....
voisiko tämän sanoa lyhyesti
ystävillä on minut
minulla ei ole ystävää
tulee mieleen biisi
Tuulella ei ole ystävää
ja oon vääntänyt sen muotoon
Tuulalla ei ole ystävvää.
että tämmöinen sepustus tänään.
