Kun kuolen se maailmanloppu mun frendeille on
en enää ole olkapäänä, tukena elämän kolhuissa
iloissa ja suruissa. Luotettavana ystävänä
tsemppaajana, eteenpäin potkijana
huumoria unohtamatta.
Saan kuulla ystävän suusta sanan kiitoksen
kun hän jaloilleen taas päässyt on
ja elämänilo kasvoilla loistaa.
Läheiset, ystävät, tuttavat
teidät sydämeeni sulkenut oon
mukanani kuljette minne tahansa
polkuni minut vie, kun olen matkalla
vieraaseen paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti