joskus sitä vaan miettii kaikenlaista

Koskaan en voi olla varma
näenkö tutun vai tuntemattoman
muistuttaako toinen tuntemaani henkilöä
onko hän täysin vieras ja tuntematon
vai tunnenko hänet kuitenkin.

Joskus saattaa mieli tehdä kepposen
kun kasvon piirteet, ulkomuoto
kenties ilme muistuttaa tätä tuttua
jota sillä hetkellä ajattelen
saatan erehtyä hymyn väläyttämään.

Toisaalta taas mietin mitä sen on väliä
kenelle hymyilee, jos sillä saa toiselle
hyvänmielen aikaan, niin se on jo paljon
tänä päivänä, kun nykyään täytyy kulkea
naama peruslukemilla.

Joten tutut, jos en jostain syystä
huomaa tai moikkaa teitä
se ei ole ylpeyttä eikä teidän tarvii
olla huolissanne, sillä minulla vaan
on tapana kulkea omissa ajatuksissani
enkä aina ole valppaana, kun kuljen
ihmisten ilmoilla tai istuessani kahvilassa.

Jos haluat välttyä ”et ees moikannu mua...”
niin tule seuraavalla kerralla ”herättämään”
minut ajatuksistani, kun jossain näet.
En todellakaan tykkää huonoa
kun tulet moikkaamaan minua.